Etusivu > Suomen historian käännekohtia > Sisällissota 1918 ja Suomen armeijan synty > Suojeluskuntien alkuvaiheet ja sisällissodan aika

Suojeluskuntien alkuvaiheet ja sisällissodan aika

Suojeluskuntien varhaisimmat edeltäjiä olivat Venäjän sortovuosina aktiivista vastarintaa harjoittanut Voima-liitto sekä vuoden 1905 ylioppilaskaartit. Vuonna 1905 toimineet suojeluskaartit ottivatkin useita kertoja väkivaltaisesti yhteen työväenkaartien kanssa ns. Hakaniemen  mellakoissa, joissa useita ihmisiä sai surmansa.
Maailmansodan sytyttyä vuonna 1914 Suomesta lähtetettiin satoja nuoria miehiä Saksaan upseerikoulutukseen Lockstedtin leirille. Värväystoimintaa harjoitti erityisesti Uusi Metsätoimisto Helsingissä. Jääkäreistä kouliintui myöhemmin sisällissodan aikana valkoisen armeijan ydinjoukkoa.
Varsinaisten suojeluskunnat saivat alkunsa vuonna 1917. Tuolloin Suomen arkipäivää leimasivat maatalouslakot, venäläisen sotaväen vallankumousliikehdintä sekä levottomuudet suurimmissa asutuskeskuksissa, kuten esimerkiksi Turussa, jossa työväki ryösteli porvarien omistamia kauppaliikkeitä. Oman lisänsä suojeluskaartien perustamiseen antoivat marraskuun yleislakko ja työväen järjestökaartien aseistautumiset sekä useat porvarillisten henkilöiden, kuten esimerkiksi maanviljelysneuvos Alfred Kordelinin, murhat marraskuun suurlakon aikana. 
Alkuaan suojeluskuntiin oli tarkoitus värvätä jäseniä kaikista yhteiskuntaluokista, mutta aktiivisimpia suojeluskuntalaisia olivat ennen kaikkea talolliset ja maanviljelijät. Pohjanmaalta tosin suojeluskuntiin liittyi myös työväestöä.
31. lokakuuta 1917 höyrysi aselaiva Equity Vaasaan ja toi mukanaan suuren määrän ammustarvikkeita, 6500 kivääriä ja miljoonia patruunoita suojeluskuntalaisten käyttöön. Aselasti oli lähtöisin Saksasta ja sitä johti jääkäri Juho Heiskanen. Mukana oli myös esimerkiksi myöhemmin Vilppulassa kaatunut jääkäri Reino Vuolle. 
Vuoden 1918 tammikuussa suojeluskunnista muodostui vähitellen senaatin johtama valkoinen armeija. Senaatti antoi valkoiselle armeijalle ohjeet luoda maahan luja järjestysvalta, ja viimein, 25. tammikuuta, vanhan laillisuusmiehen P. E. Svinhufudin johtama senaatti julisti suojeluskunnat hallituksen joukoiksi.
Suojeluskunnat alkoivat riisua venäläisiä varuskuntia aseista, ja tsaarin kenraali Carl Gustav Emil Mannerheim nimitettiin valkoisen armeijan ylipäälliköksi.
Vöyrin koulussa alettiin kouluttaa suojeluskuntalaisia 26. tammikuuta, ja samana päivänä punakaartit aloittivat Kansanvaltuuskunnan johdolla vallankumouksen Helsingissä.  Senaatti siirtyi pois kapinallisten valtaamalta alueelta Vaasaan.
Suojeluskuntaan liityttiin alussa ennen kaikkea Pohjanmaalta, jossa liikkeellä oli vankka kannatus. Joukkoja saatiin paitsi värväämällä suojeluskuntaan vapaaehtoisia, myös kutsunnoilla. Punaisiksi epäiltyjä ei kuitenkaan suojeluskuntien riveihin huolittu. Tämä linja jatkui myös kauan sisällissodan jälkeen, kun punakaartiin kuuluneet hylättiin kutsunnoissa.
Suojeluskuntalaisia johtivat upseerit ja Saksassa maailmansodan rintamilla kouliintuneen jääkärit, mutta aluksi valkoinen taistelija muistutti melko paljon punaisia vastustajiaan.  Varusteina oli kivääri ja purjekankaasta tehty patruunavyö, kotoa saadut talvivaatteet ja valkoinen nauha käsivarteen, jossa tunnuksena oli esimerkiksi pelkkä S tai teksti VSK eli Vaasan suojeluskunta. Sisällissodan alussa joukko oli huonosti koulutettua ja sotaan tottumatonta. Suomessahan ei oltu sodittu yli sataan vuoteen, joten aseisiin ja sotilaskuriin tottumattomille miehille saatiin kouluttajat vasta helmikuussa 1918, kun Vaasaan saapui laivoilla Saksasta jääkärien pääjoukko.
Vasemmistolaisiksi epäiltyjä jääkäreitä ei kuitenkaan oltu päästetty Suomeen vaan heidät oli jätetty pois poliittisesti epäluotettavina. Loput joukosta palasivat Suomeen vasta sisällissodan jälkeen ja joitakin punajääkäreitä loikkasi Venäjälle.



Sisällissodan aika



Suomessa puhkesi tammikuun 26. päivänä 1918 maan historian toinen sisällissota. Sota käytiin hallituksen eli Senaatin ja kapinallisten eli Kansanvaltuuskunnan johtamien joukkojen välillä. Jo joulukuuhun 1917 mennessä suojeluskunnilla oli 40 000 jäsentä ja sisällissodan kuluessa n. 80 000 sotilasta. Valkoiset saivat lisävahvistuksia paitsi värväyksellä ja kutsunnoilla myös punaisten hallitsemilta alueita paenneiden keskuudesta. Suojeluskunnat aloittivat sotatoimet turvaamalla oman selustansa ja riisumalla pohjanmaan venäläiset varuskunnat aseista. Lisäksi vallattiin lyhyessä ajassa Tornio venäläisiltä 6. helmikuuta. Valkoiset valtasivat myös Kristiinankaupungin ja Varkauden. Varkauden valloitusta kuuluisammaksi on kuitenkin tullut taistelun Suomen sisällissodalle tyypillinen jälkimaine teloituksineen ja Huruslahden arpajaisineen.
Valkoiset ottivat haltuunsa alueen Vilppulan pohjoispuolella ja pitivät hallussaan myös Seinäjoen, josta tuli valkoisille tärkeä joukkojenkuljetuskeskus, sekä Haapamäen risteysaseman. Ensimmäiset levottomuuden punaisten ja valkoisten välillä tapahtuivat jo tammikuussa 1918 Viipurissa Pietisen asetehtaalla, jossa oli valkoisten asevarasto, sekä Taavetissa, jossa kaatui yksi punakaartilainen ja yksi jääkäri, nimittäin suojeluskuntia kouluttanut Lauri Pelkonen.


 

Powered by CMSimple      CMSimple Legal Notices